Jerusalem ei ole vain historiallinen kaupunki tai uskonnollinen symboli – se on profeetallinen näyttämö, jolla kansojen ja Jumalan suunnitelma huipentuu. Monet Raamatun profetiat osoittavat Jerusalemiin paikkana, jossa maailman aikakaudet saavuttavat täyttymyksensä ja jossa kansat kokoontuvat, joko tuomittaviksi tai siunattaviksi.
Jerusalemin profeetallinen keskusasema
Jerusalem mainitaan Raamatussa yli 800 kertaa. Se ei ole sattumaa. Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti Jerusalem on Jumalan valitsema kaupunki – paikka, jonne Hän on asettanut nimensä ja josta Hänen sanansa on lähtevä (Jes. 2:3).
Profeetallinen näkökulma avaa Jerusalemin ikään kuin hengellisenä koordinaattipisteenä, jossa taivaalliset ja maalliset voimat kohtaavat. Se on sekä Jumalan kansan kokoamisen että maailman kansojen kokoontumisen keskus.
Kansojen kokoaminen – kaksijakoinen todellisuus
Raamattu kuvaa kansojen kokoamista Jerusalemiin kahdesta eri näkökulmasta:
- Kohtaamisena tuomion hetkellä
Joelin kirja (Joel 3:1–2) profetoi, että kaikki kansat kootaan ”Josafatin laaksoon” – Jerusalemin läheisyyteen – tuomittaviksi sen perusteella, miten ne ovat kohdelleet Israelia:”Minä kokoan kaikki pakanakansat ja vien ne alas Josafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niiden kanssa minun kansani, minun perintöosani Israelin tähden…” (Joel 3:2)Tämä kokoaminen ei ole juhla eikä sovintohetki, vaan vakava kohtaaminen Jumalan vanhurskaan oikeuden kanssa. Profeetallinen sanoma muistuttaa, että kansojen asenne Jerusalemia ja Israelia kohtaan ei ole Jumalalle yhdentekevä. - Kokoontumisena palvontaan ja yhteyteen
Jesajan ja Sakarjan kirjat puolestaan kuvaavat toisenlaista kokoamista – kansojen virtaamista Jerusalemiin etsimään Jumalan lakia ja osallistumaan juhliin:”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin! Hän opettaa meille teitään, niin että me vaellamme hänen poluillaan.’” (Jes. 2:3)
”Kaikki kansat, jotka jäävät jäljelle kaikista niistä pakanakansoista, jotka tulivat Jerusalemia vastaan, lähtevät vuodesta vuoteen sinne kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak. 14:16)Tämä kokoaminen kuvastaa lopun ajan kääntymystä – kansojen sydämen muutosta, joka johtaa Jumalan tuntemiseen ja Hänen juhlansa kunnioittamiseen.
Lopun ajat ja Messiaan paluu
Raamattu osoittaa, että Jerusalemin merkitys kasvaa erityisesti lopun aikoina. Uuden testamentin kirjoitukset, erityisesti Jeesuksen puheet Öljymäellä (Matt. 24, Mark. 13, Luuk. 21), kertovat ajoista, jolloin kansat nousevat toisiaan ja Israelia vastaan, maa kokee ahdistuksen, ja Jerusalem joutuu piiritetyksi.
Tämä kaikki ei pääty kaaokseen, vaan valmistaa tietä Messiaan paluulle. Sakarja profetoi:
”Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti…” (Sak. 14:4)
Jerusalem on siis sekä Messiaan paluun näyttämö että Jumalan valtakunnan hallintopaikka. Ilmestyskirjan lopussa kuvataan Uusi Jerusalem – taivaallinen kaupunki, joka laskeutuu alas ja jossa Jumala asuu kansansa keskellä.
Kutsuna rukoukseen ja valmistautumiseen
Tänä päivänä Jerusalem herättää suuria tunteita, kiistoja ja kansainvälisiä jännitteitä. Mutta profeetallinen näkökulma antaa tälle kaupungille syvemmän merkityksen: Se on Jumalan suunnitelmien ytimessä, ei vain Israelille, vaan kaikille kansoille.
Siksi Psalmien kirjassa kehotetaan:
”Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille: Menestykööt ne, jotka sinua rakastavat!” (Ps. 122:6)
Rukous Jerusalemin rauhan puolesta ei ole vain poliittinen vetoomus, vaan hengellinen osallistuminen Jumalan pelastussuunnitelmaan. Se on rukous sen päivän puolesta, jolloin kansat eivät enää nouse toisiaan vastaan, vaan etsivät Jumalaa yhdestä kaupungista – Jerusalemista.
Jerusalem on enemmän kuin kaupunki. Se on hengellinen keskus, jossa kansojen kohtalo ratkaistaan ja Jumalan profetiat täyttyvät. Lopun aikojen näkökulmasta se on sekä tuomion että toivon paikka – siellä kansat kootaan, siellä Jumalan kirkkaus ilmestyy, ja sieltä lähtee rauha koko maailmaan.