”Sinä päivänä Herra viskaa viljan tähkä tähkältä Eufrat-virrasta Egyptin puroon saakka, ja teidät kootaan yksitellen, te Israelin lapset.”
(Jesaja 27:12, KR92)
Tämä profetia, joka löytyy Jesajan kirjan ”pienen apokalypsin” (luvut 24–27) huipennuksesta, on syvästi kytköksissä Jerusalemiin – sekä menneisyyden temppelivuoreen, nykyajan kaupunkiin että tulevaisuuden messiaaniseen toivoon.
Jerusalem ei ole ainoastaan Israelin kansan pääkaupunki – se on profeetallinen keskus, johon Jumalan pelastussuunnitelma tähtää ja jossa se lopulta huipentuu.
Jerusalem – kokoamisen päämäärä ja symboli
Jesajan mukaan Herra kokoaa kansansa “yksitellen”, laajalta alueelta ”Eufratista Egyptin puroon”. Tämä kokoaminen ei kuitenkaan pääty minne tahansa – sen päämäärä on Jerusalem.
Jerusalemissa sijaitsi temppeli, Jumalan asumuksen paikka. Sinne kansa kokoontui juhlimaan, rukoilemaan ja kohtaamaan Jumalan. Vaikka Jesaja ei mainitse sanaa ”Jerusalem” jakeessa 27:12, kaikki hänen aikalaistensa ymmärsivät, että kansan kokoaminen merkitsi palauttamista Jerusalemiin – sekä konkreettisesti että hengellisesti.
Juhlakalenteri ja pyhiinvaellus Jerusalemiin
Israelin juhlakalenteri, erityisesti kolmen suuren pyhiinvaellusjuhlan osalta (Pesach, Shavuot, Sukkot), oli suunniteltu tuomaan kansa Jerusalemiin. 5. Moos. 16:16 käskee:
”Kolme kertaa vuodessa kaikki miehet tulkoot Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee.”
Tuo paikka oli Jerusalem.
Jumalan säätämät juhlat olivat siis samalla välineitä kansan yhdistämiseksi – koko kansa tuli samaan paikkaan, samaan aikaan, palvomaan samaa Jumalaa. Ne olivat sekä hengellinen yhteyden hetki että kansallinen identiteetin vahvistaja.
Jesaja 27:12:n viljan viskominen ja kokoaminen liittyy tähän rytmiin: Herra ei koko kansaa vain kansallisesti, vaan myös temppelin ja Jumalan läsnäolon yhteyteen – Jerusalemiin.
Jerusalem Jesajan profetiassa
Jesajan kirja on täynnä viittauksia Jerusalemiin tulevaisuuden valon ja rauhan keskuksena. Jesaja 2:2–3:
”Aikojen lopulla on tapahtuva, että Herran temppeliin johtava vuori seisoo lujana… kaikki kansat virtaavat sinne.”
Jerusalem ei ole vain Israelin kokoamisen päätepiste – se on kaikkien kansojen kokoamisen keskus. Sama ajatus esiintyy Sakarjan kirjassa (14:16), jossa kansat tulevat Lehtimajajuhlaan Jerusalemiin.
Kokoamisen pyhä keskus
Jerusalemissa sijaitsi temppeli – se oli paikka, jossa taivas ja maa kohtasivat. Temppeli oli hengellisen ja kansallisen elämän ydin. Vaikka Jesaja 27:12 on kirjoitettu ennen temppelin tuhoa, sen sanoma ulottuu tulevaisuuteen, jolloin kansa kootaan takaisin paitsi maahan, myös temppeliin ja sen hengelliseen keskipisteeseen.
Monet juutalaiset selitysteokset yhdistävät tämän profetian Kolmannen temppelin rakentamiseen ja messiaanisen aikakauden juhlimiseen Jerusalemissa. Lehtimajajuhla, jota tullaan viettämään kaikkien kansojen toimesta Jerusalemissa, toimii tämän kokoamisen näkyvänä ilmentymänä.
Nykyaikainen Jerusalemin merkitys
Tänä päivänä Jerusalem on jälleen Israelin pääkaupunki. Siitä on tullut konkreettinen kokoamisen kohde, kun juutalaiset kaikkialta maailmasta palaavat Israeliin – ja yhä useammin Jerusalemiin. Jokainen Aliyah, jokainen uusi tulija, on ikään kuin ”yksi jyvä”, jonka Herra viskaa talteen.
Jerusalemissa järjestetään myös suuret juhlat (esim. Sukkot-festivaalit, joihin osallistuu tuhansia kansainvälisiä kristittyjä), joissa näkyy jo nyt profetian ensihedelmä: kansojen virtaaminen Jerusalemiin juhlimaan Jumalaa.
Jerusalemin lopullinen rooli
Messiaaninen juutalaisuus näkee, että Jesaja 27:12 saa lopullisen täyttymyksensä, kun Messias hallitsee Jerusalemista käsin. Tässä näkemyksessä Yeshua (Jeesus) on se, joka kutsuu hajallaan olevan Israelin ja kaikki kansat Jumalan yhteyteen.
Jerusalem on se paikka, jonne kokoaminen tapahtuu:
- Historiallisesti – sinne noustiin temppeliin.
- Hengellisesti – siellä Jumalan läsnäolo asui.
- Profeetallisesti – siellä Messias hallitsee, ja kansat kokoontuvat palvomaan.
Jesaja 27:13 jatkaa suoraan:
”Suuri pasuuna soi, ja ne, jotka olivat kadoksissa Assyrian maassa ja hajallaan Egyptin maassa, tulevat ja kumartavat Herraa pyhällä vuorella Jerusalemissa.”
Tämä jae tuo selvästi esiin, että kokoamisen päämäärä on nimenomaan Jerusalem.
Jesaja 27:12 on profetia, joka ulottuu Eufratista Egyptin puroon – mutta se huipentuu Jerusalemiin. Se on paikka, jossa viljat viskataan, jyvät erotetaan ja kansa kootaan. Se on paikka, jossa Jumalan juhlakalenteri toteutuu konkreettisesti, ja jossa kansat kerran yhdessä kumartavat Herraa.
Jerusalem ei ole vain paikka kartalla – se on taivaallinen tarkoitus, kansojen kokoamisen ja Jumalan valtakunnan keskus. Jesaja 27:12 julistaa, että tuo kokoaminen ei jää yleisluontoiseksi. Se on henkilökohtaista. Se on juhlistettua. Ja se tapahtuu Jerusalemissa – Jumalan kaupungissa, joka ei unohdu.