5. Moos. 12:5; 1. Kun. 11:36; Sak. 2:10
Jerusalem ei ole vain historiallisesti merkittävä tai kansallisesti tärkeä kaupunki. Se on ennen kaikkea Jumalan valitsema paikka, johon Hän on asettanut oman nimensä – Shem Adonai. Tämä tekee Jerusalemista ainutlaatuisen koko maailman kartalla: Sen merkitys ei nouse ihmisten päätöksistä, vaan Jumalan tahdosta ja ilmestyksestä.
Jerusalem on pyhä paikka, jossa Jumalan nimi, läsnäolo ja tulevaisuuden suunnitelma kohtaavat.
Jumalan nimen ”asettaminen” – Mitä se tarkoittaa?
Viidennen Mooseksen kirjan 12. luvussa Jumala antaa ohjeita kansalleen:
“Vaan se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee kaikista heimoistanne asettaakseen nimensä sinne asumaan – sinne teidän on mentävä.” (5. Moos. 12:5)
Tässä jakeessa käytetty heprealainen ilmaus ”l’shaken sh’mo sham” tarkoittaa sananmukaisesti “asettaa nimensä asumaan siellä”. Tämä ei ole vain vertauskuva tai symboli, vaan osoitus siitä, että Jumalan läsnäolo ja auktoriteetti yhdistyvät konkreettiseen paikkaan. Jumalan nimi edustaa Häntä itseään – Hänen olemustaan, pyhyyttään ja valtaansa.
Jerusalemista tuli tämä paikka. Ei siksi, että ihmiset niin päättivät, vaan siksi, että Jumala ilmoitti sen olevan Hänen valintansa.
Temppeli ja Shekhinan läsnäolo
Valinnan huipentuma tapahtui, kun Salomo rakensi temppelin Jerusalemiin. Ensimmäinen Kuningasten kirja kertoo:
“Ja minä annan yhdelle pojistasi yhden heimon, jotta palvelijallani Daavidilla aina olisi lamppu minun edessäni Jerusalemissa, kaupungissa, jonka minä olen valinnut asettaakseni nimeni sinne.” (1. Kun. 11:36)
Tämä temppeli oli paikka, jossa Shekhinan, Jumalan läsnäolon, koettiin konkreettisesti lepäävän. Temppeli ei ollut vain rukouspaikka, vaan ilmoituksen keskus – paikka, jossa Jumala antoi kansalleen ohjeita, hyväksyi heidän uhrinsa ja jossa Hänen kirkkaudestaan todistettiin.
Shekhinan asuminen temppelissä yhdistyi Herran nimeen: Molemmat viestivät, että Jumala oli asettunut Jerusalemiin asumaan, ei pysyvästi ihmisrakennukseen, vaan valitsemansa paikan kautta kansansa keskuuteen.
Profeetallinen merkitys: Jumala palaa keskelle kaupunkiaan
Vaikka temppelit tuhoutuivat ja Shekhina vetäytyi – kuten rabbiininen perinne opettaa – Jumalan nimi ei koskaan lähtenyt Jerusalemista. Profeetta Sakarja tuo lohdullisen sanoman:
“Hän sanoo: Iloitse, tytär Siion, minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra.” (Sak. 2:10)
Nostamme tämän jakeen profeetalliseksi lupaukseksi Shekhinan paluusta Jerusalemiin. Tämä lupaus on sekä kirjaimellinen että messiaaninen: Jumala ei ole unohtanut Jerusalemia, vaan palaa sinne messiaanisen aikakaudenalussa, tuoden mukanaan sekä rauhan että täyttymyksen.
Messiaaninen näkökulma ja Uusi liitto
Messiaaninen tulkinta näkee Jeesuksessa (Yeshua HaMashiach) Jumalan läsnäolon täyttymyksen, joka ensin ilmestyi ihmiseksi tulleena Messiaana ja myöhemmin palaa kuninkaana Jerusalemiin.
Jeesus itse itki kaupungin puolesta ja sanoi:
“Jerusalem, Jerusalem, sinä tapat profeetat… Te ette näe minua, ennen kuin sanotte: ‘Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’” (Matt. 23:37–39)
Tässä yhdistyvät Jumalan nimi ja Jumalan valitsema paikka. Uuden liiton aikakaudessa ei ole luovuttu Jerusalemin profeetallisesta roolista – päinvastoin. Messiaan paluu Jerusalemiin on koko Raamatun historian huipennus.
Mikä merkitys tällä on nykyajan uskoville?
Jumalan nimen asuminen Jerusalemissa ei ole vain menneisyyden tapahtuma, vaan se:
- Ilmaisee Jumalan uskollisuutta lupauksilleen
- Muistuttaa ilmestyksen paikasta, jonne meidän rukouksemme kohoavat (vrt. 1. Kun. 8:28–30)
- Kutsuu meitä odottamaan ja rukoilemaan Jerusalemin rauhaa (Ps. 122:6)
Jerusalem on Jumalan valitsema ilmestyksen paikka – siellä Hänen nimensä lepää, sieltä Hän hallitsee, ja sinne Hän on palaamassa. Tämä ei ole vain juutalainen näkökulma, vaan yhteinen toivo kaikille, jotka tunnustavat Israelin Jumalan ja Hänen Messiaansa.
Jerusalem – paikka, jossa Jumalan nimi lepää
Jerusalem ei ole sattumanvarainen kaupunki. Sen kohtalo ei ole ihmisten käsissä. Se on paikka, jossa Jumalan nimi lepää – menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.
Meidän tulisi ymmärtää, että kun rukoilemme Jerusalemin puolesta, kun tutkimme sen merkitystä ja kun odotamme Messiaan paluuta, osallistumme Jumalan suureen suunnitelmaan, jossa Jerusalem on ilmestyksen, lunastuksen ja lopullisen rauhan keskus.