Jerusalem on historian myrskykeskus. Se on ollut niin Jumalan valitsema ilmestyksen ja pelastuksen paikka kuin kansojen taistelukenttä, verivalan ja itkun kaupunki.
Tuomme tämän kaksijakoisuuden vahvasti esiin: Jerusalem on sekä Jumalan oikeudenmukaisen tuomion että hänen uskollisen armonsa näyttämö. Artikkeli syventyy siihen, miksi Jerusalem on joutunut koettelemuksiin, mitä profetiat kertovat sen kohtalosta, ja miten nämä liittyvät Jumalan suureen suunnitelmaan pelastuksesta.
Koettelemusten kaupunki: Jesaja 29 ja hengellinen sokeus
Jesajan kirjan 29. luku, joka tunnetaan myös nimellä „Arielin” (toinen nimi Jerusalemille), kuvaa kaupunkia, jonka juhlakalenteri jatkuu, mutta hengellinen yhteys Jumalaan on katkennut. Jesajan viesti on profeetallinen varoitus kaupungille, joka luistelee ulkoisen uskonnollisuuden varassa.
„Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.” (Jes. 29:13)
Jumala sallii koettelemuksia, koska hän haluaa palauttaa kansansa todelliseen kuuliaisuuteen ja uskoon. Koettelemus ei ole lopullinen tuomio, vaan kutsu herätykseen.
Nostamme esiin myös sen, kuinka hengellinen sokeus voi vaivata koko kansaa. Profeettojen sanat ovat kuin sinetöity kirjakäärö: Niitä ei voida tai haluta ymmärtää. Tämä viittaa myös Jeesuksen ajan tilanteeseen, jolloin Jerusalem ei tuntenut käyntiensä ajankohtaa (Luuk. 19:44).
Itkun kaupunki: Valitusvirret 1 ja raunioiden teologia
Valitusvirret avautuvat Jerusalemista, joka on menettänyt kaiken. Seistään raunioilla, muistellaan entistä kunniaa, ja kohdataan Jumalan oikeudenmukaisuus.
„Kuinka yksinääiseksi on jäänyt kaupunki, joka ennen oli niin kansanpaljouden asuttama!” (Valit. 1:1)
Valitusvirret eivät ole vain surulaulu, vaan katumuksen ja toivon rukous. Vaikka Jumala on vihastunut, hän ei ole hylännyt. Jerusalem kuvaa kansaa, joka kantaa seuraamuksia tottelemattomuudestaan, mutta joka saa vielä kääntyä takaisin.
Valitusvirret rakentavat teologisen perustan messiaaniselle toivolle: raunioiden keskeltä voi syntyä uusi alku. Tätä näkökulmaa tukee Jesaja 61:3: „Heille annetaan juhlaöljy murheen sijaan.”
Profetia kansojen juopumisesta: Sakarja 12
Sakarjan kirjan 12. luku vie lukijan tulevaisuuden näkyyn, jossa Jerusalem on keskiössä maailman tapahtumissa:
„Katso, Minä teen Jerusalemin väkijuomamaljaksi kaikille kansoille ympäriinsä… Sinä päivänä Minä teen Jerusalemin raskaaksi kiviksi kaikille kansoille.” (Sak. 12:2–3)
Jerusalem tulee olemaan maailman huomion, konfliktin ja lopullisen Jumalan puuttumisen kohde. Väkijuomamalja kuvaa Jumalan vihan ja tuomion mittaa, joka annetaan kansojen juotavaksi.
Toisin sanoen: Kansat, jotka nousevat Jerusalemia vastaan, joutuvat kohtaamaan Jumalan oikeudenmukaisuuden. Samalla Jumala antaa hengen, joka saa Israelin tunnistamaan Messiaansa:
„He katsovat häneen, jonka lävistivät.” (Sak. 12:10)
Jumalan oikeudenmukaisuus ja pelastava suunnitelma
Jerusalemin koettelemukset liittyvät Jumalan oikeudenmukaisuuteen. Jumalan tuomio ei ole mielivaltainen, vaan rakkauden ohjaama korjausliike. Kaupunki, jossa Jumala on valinnut nimensä asua, ei voi pysyä synnin ja vääryyden tyyssijana.
Koettelemukset siis puhdistavat ja valmistavat kaupunkia sen tulevaan rooliin: Messiaanisen hallinnon keskuksena, kansojen kokoontumispaikkana ja Jumalan kirkkauden heijastajana.
Toivon lähde raunioiden keskellä
Jumalan uskollisuus ei katoa, vaikka kaupunki joutuu pimeyden läpi. Messias palaa, Jumalan suunnitelma etenee, ja Jerusalem kohoaa vielä uudelleen.
„Minä palautan kansani… ja he asuvat keskellä Jerusalemia.” (Sak. 8:7–8)
Siksi Jerusalem on samanaikaisesti koettelemusten ja toivon kaupunki.
jerusalem.fi -tiimi